Mustakurkku-uikku

Projektissa pyritään keräämään keskitetymmin tietoa valitun lajin nykytilanteesta Suomessa

    Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) kuva:Markku Helle

BirdlifeSuomen vuoden lintu on tänä vuonna Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus). Tämä upea rehevien kosteikkojärvien pienikokoinen asukki on tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa luokiteltu vaarantuneeksi. Pesimäkannaksi arvioidaan vain noin 1500 paria. Mustakurkku-uikun kannan taantuminen alkoi 80-luvun lopulla, ja on ollut todella dramaattista- kanta on romahtanut arviolta 60 prosenttia. Varsinkin monet sisämaan uikkuvedet ovat tyhjenneet aivan tyystin. Meillä Etelä-Savossa mustakurkku-uikku on yksi vähälukuisimmista pesimälajeista. Projektivuonna panostusta kentällä tarvitaan kannan nykytilan selvittämiseksi.

Mustakurkku-uikku viihtyy varsinaisten lintujärvien lisäksi kaikenlaisilla matalilla ja runsasravinteisilla- usein pienikokoisilla vesistöillä.

Etelä-Savon lintuharrastajien sääntömääräiseen kevätkokous lauantaina 10. maaliskuuta klo 11 alkaen Museokahvila Vanhassa Kassussa Mikkelissä (Jääkärinkatu 6-8). Kokouksen jälkeen Timo Metsänen BirdLife Suomesta pitää esityksen MAALI-hankkeesta eli maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden kartoituksesta ja nimeämisestä.

Kunnia logosta kuuluu Ilpo Aallolle. Yhdistyksen logossa on Etelä-Savon maakuntalintu kuhankeittäjä.

      Taigauunilintu Mikkelin Otavassa 18.9. (Kuva : Markku Helle)

Syyskuun puolenvälin tienoilla on Etelä-Savossa tehty useampikin havainto taigauunilinnuista (Phylloscopus inornatus). Joroisten Koskenkylässä havaittiin 15.9. kaksi yksilöä ja Mikkelin Otavassa sekä Tiusalassa 18.9. molemmissa yksi yksilö. Lisäksi joitakin äänihavaintoja on tehty vielä näiden lisäksi. Nimenomaan syyskaudella Suomessa havaittavan lajin esiintyminen ajoittuu voimakkaimmin juuri syyskuulle, ensitunnustelijoiden ilmaantuessa toisinaan jo elokuun viime päivinä. Viimeisiä havaitaan aina lokakuun lopulle asti. Runsaimmin havaintoja maassamme tehdään läntisillä rannikkoseuduilla ja saaristossa, jonne muutolla eteenpäin pyrkivät linnut pysähtyvät ja muutamien lintujen kertymiäkin saattaa kerääntyä puistoihin ja lehtipuuvaltaisiin metsiköihin. Taigauunilintu lyöttäytyy usein muiden pikkulintujen seuraan sekaparviin. Linnun havaitsee helpoiten kutsuäänestä, jota kirjallisuudessa kuvataan usein kirkkaaksi ja kuuluvaksi "tsyiist"- vihellykseksi. Jos linnun saa näkyviin, sen selvimpiä pukutuntomerkkejä ovat voimakkaat pään ja siiven kuviot. Taigauunilintu pesii runsaana Uralin itäpuolella ja talvehtii eteläisessä Aasiassa.

Huhtikuun alun lämpimät virtaukset ovat kuljettaneet tuttujen lajiemme ensijoukkojen lisäksi harvinaisempaakin lajistoa Etelä-Savoon asti. Ristiinan Haikolasta löytyi naaras mustapäätasku (Saxicola (torquatus) rubicola/hibernans) peltoaukean vedennousemalta. Laji on tunnetusti pilkottu lukuisiin alalajiryhmiin, ja joskus näiden erottaminen toisistaan on haastavaa. Manner-Euroopan rubicola- alalajin ja Brittein saarten hibernans- alalajin naaraspukuisten lintujen erottaminen toisistaan on peräti mahdotonta maastossa. Maassamme tavataan lisäksi Siperialaista maurus- alalajia, jonka esiintymiskuvio on kuitenkin perinteisesti poikennut Läntisten rotujen vastaavasta. Maalis-huhtikuu on tyypillistä aikaa tavata Läntinen mustapäätasku Suomessa. Siperialaista nähdään vasta myöhemmin keväällä ja myös syksyllä elo-lokakuussa. Maurus- alalajin on todettu myös pesineen maassamme joitakin kertoja. Nykyään monet tutkijat tunnustavat Siperialaiset ja Eurooppalaiset alalajit jo omiksi lajeikseen.

Mustapäätaskun lisäksi samalta ruderaatilta voi bongata mustaleppälinnun, josta on tullut jokakeväinen vierailija myös Etelä-Savon alueella.

Miska Loippo

Sinipyrstöesitys 20. maaliskuuta kello 13.00 alkaen museokahvila Vanhassa Kassussa Mikkelissä. Tilaisuus on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Vapaaehtoinen ilmoittautuminen sähköpostilla johannes.hanninen(at)gmail.com

Sinipyrstön Suomen ensihavainto tehtiin 1949 naapuriyhdityksen Kuikan alueella Kuopiossa. Ari Rajasärkkä esittelee havainnot Etelä-Savosta sekä käy läpi potentiaalisia paikkoja, joista sinipyrstön voisi tavata. Lisäksi Ari kertoo tiivistettynä lajin esiintymisen Suomessa ja laajemminkin Euroopassa. Esityksen jälkeen varattu aikaa kysymyksille.

Ari Rajasärkkä on Metsähallituksen suojelubiologi Oulusta. Ari on kotoisin Pieksämäeltä, joiden Vehka- ja Uuhilampi muine lähiluontokohteineen oli suurin vaikuttaja hänen lintuharrastukseen ja uranvalintaan.

Ennen esitystä kannattaa tutusta Arin mainioon kirjoitukseen: Linnut vuosikirja 2009, Sinipyrstön 60 vuotta Suomessa – rariteetista ilmentäjälajiksi.

Kuovin Suomen pesimäkannaksi arvioidaan noin 60 000 paria. Laji on viime vuosikymmeninä selvästi vähentynyt Etelä-Suomessa, mutta muualla maassa kanta on pysynyt varsin vakaana. Sen kanta on pienentynyt laajalla alueella, minkä vuoksi kuovi on maailmanlaajuisessa uhanalaisuustarkastelussa arvioitu silmälläpidettäväksi. Maailmanlaajuisesti silmälläpidettävänän lajina, jonka maailmanpopulaatiosta suuri osa on keskittynyt Eurooppaan, se kuuluu BirdLife Internationalin Euroopan suojelustatus-luokituksessa korkeimpaan eli 1 luokkaan.

Erityisesti maatalousalueilla pesivänä lajina kuovin hyvinvointi on kiinni ihmisen toiminnasta. EUssa kuovin pesimäkannan hyvinvointi on paljolti suomalaisten vastuulla, sillä noin joka viides EUssa pesivä kuovi pesii Suomessa.

Lue lisää vuoden lintu projektista BirdLife Suomen sivuilta

(Kuva: Risto Ruuska)

Tässä yhteenvedossa tuon esille ne tiedonjyvät, jotka
kaakkurin osalta saatiin kasaan haalittua. Lähtökohta kaakkurikartoituksille oli haasteellinen,
onhan maakunnassamme lukematon määrä soveliaita pesimälampia ja –järviä. Osa otollisimmista
seuduista sijaitsee Saimaan saaristoissa ja alueilla, joilla ei juurikaan retkeillä. Vuosi 2010 oli
myös viimeinen atlasvuosi, mikä toisaalta paransi kartoitustulosta kaakkurin osalta joillakin
syrjäseuduilla, mutta toisaalta sitoi ornikunnan maastopanosta ja ajatusta perusatlasteluun.

Ennen vuotta 2010 maakunnastamme tunnettiin 65 kaakkurin pesimälampea tai -järveä. Näistä
60 käytiin tarkistamassa vähintään kertaalleen touko-heinäkuussa 2010. Muita lampia arvioin
tarkistetun 130-150 kappaletta, eli yhteensä noin 200.

Arvioin, että maakunnassamme on 50 paria kaakkureita. Pesintöjä varmistettiin 21 kpl aiemmin
tunnetuilta kohteilta, ja viisi ”uusilta kohteilta”. Varmistettu pesintä tarkoittaa hautovan linnun
tai pienten poikasten havaitsemista. Kokonaisparimääräarviosta siis puolet (26) on varmistettuja
pesintöjä. Toisen puolen muodostaa arvio, joka perustuu a) 2008-2009 pesimälammilla 2010
tavattuihin pareihin, joilta pesintää ei nyt saatu varmistettua ja b) siihen, että kaakkurille sopivista
lammista tarkistettiin maakunnassa vain n. kymmenesosa. Kyseessä on siten karkea arvio.

Kesän aikana kaakkurilampia kiertäneet joutuivat usein poistumaan tutuiltakin kaakkolammilta
kallella kypärin; sen verran heikko oli lajin vuosi. Kunnollista analyysia syistä en voi tehdä, mutta
suuri määrä aloitettuja pesintöjä epäonnistui / keskeytyi syystä tai toisesta. Sää lieni haasteellinen
pesinnän kannalta sekä kolean että sateisen kesäkuun takia, että erittäin helteisen heinäkuun takia.

Osa maakunnasta tarkastettiin kiitettävällä kattavuudella. Etenkin Ristiina, osa Puumalaa,
Mikkeli, Hirvensalmi, Heinävesi, Kerimäki ja Savonlinna kuuluvat tähän joukkoon. Eniten jäi
mietityttämään Puumalan vähälle huomiolle jääneet saaristo-osa-alueet, osa Punkaharjua ja
entinen Savonrannan alue, jotka ovat topografialtaan ja vesistöiltään erinomaisia seutuja. Syyt
havainnoinnin eroavaisuuksiin ovat selviä: alueemme on laaja, harrastajia on vähän ja epätasaisesti
maakuntaan jakautuneena, atlaksen vaatima huomio ja kuuma kesä. Erittäin iloisena huomiona voin
todeta, että muutamat harrastajat ottautuivat kaakkurikartoituksiin todella erinomaisella otteella!

Kaakkurin tilanteesta Etelä-Savossa ei yhden kesän perusteella voi vetää pitkälle meneviä
johtopäätöksiä, mutta uhkia leijuu ilmassa. Perinteisiä pesimälampia on autioitunut pysyvästi, eikä
uusia ole ilmaantunut vastaavaan tahtiin. Pesimälampia ei niinkään autioita aina ensimmäiseksi
mainittava ihmisen häirintä mm. mökkien ilmaantumisen myötä, vaan pikemminkin lampien ja
pienten järvien vääjäämätön rehevöityminen. Metsäojitukset ja yleinen rehevöitymiskehitys ovat
muuttaneet entiset sammalrantaiset lammet heinittyneiksi ja kaakkurille sopimattomiksi. Etelä-
Savossa ei juurikaan ole rakennettu keinopesiä (lauttoja) lajille. Ylläpitoa vaativiin keinopesiin
voi perustellusti suhtautua kriittisesti, mutta toisaalta ne voisivat tulla kysymykseen esimerkiksi
kahdella kaakkurin suojeluun tähtäävällä FINIBA-lampialueellamme Puulan ympäristössä, jotka
eivät muutaman viime vuoden perusteella kaakkurinpoikia mainittavasti maailmaan tuota.

Syvä kumarrus kaikille havaintojaan ilmoittaneille, ja etenkin heille, jotka ottivat suuria
alueita kontolleen! Koska lajilla näyttää menevän heikosti, on toivottavaa, että kaakkurilampia
kierrettäisiin projektivuoden jälkeenkin, ja havainnot tallennettaisiin Tiiraan.

Pekka Heikkilä

Etelä-Savon lintuharrastajat on BirdLife Suomen jäsenyhdistys. Tänä vuona on tavoitteena Etelä-Savossa rikkoa pihabongauksessa viiden sadan (500) osallistuvan pihan määrä!

Haastattelupyynnöt Arto Muinoselle (yhteystiedot). Jos olet bongannut pihallasi kiinnostavan linnun lähetä sähköposti, mieluiten kuvan keroa johannes.hanninen(at)gmail.com tai soita 044555024

BirdLife Suomi järjestää Pihabongaus-tapahtuman tammikuun viimeisenä
viikonloppuna 29.–30.1. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa
tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla
paikalla ja ilmoitetaan havainnot BirdLifelle.

Osallistuakseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole
kilpailu. Tapahtuman päätarkoituksena on saada mahdollisimman monet
tarkkailemaan talvisia kotipihan lintuja. Samalla välitetään tietoa lintujen
suojelusta ja talviruokinnasta sekä kerätään arvokasta tietoa maamme
talvisesta linnustosta. Tapahtuma järjestetään nyt kuudennen kerran. Viime
vuonna yli 15 000 ihmistä tarkkaili lintuja runsaalla 10 000 pihalla.

Havainnot voi ilmoittaa osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla
Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife julkaisee
verkkosivuillaan alustavaa tietoa Pihabongauksen tuloksista 1.2. ja
lopulliset tulokset helmikuun aikana.

Malli Pihabongaukseen tulee Isosta-Britanniasta, missä sikäläinen BirdLife
(RSPB) on yli 30 vuoden ajan järjestänyt Big Garden Birdwatch -tapahtumaa,
johon osallistuu nykyisin yli 500 000 ihmistä.

Tapahtuman suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen.

OSALLISTUMISOHJEET LYHYESTI

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!

Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa.
Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole
osallistumismaksua.

* Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla, puistossa tai muulla
paikalla joko lauantaina 29. tai sunnuntaina 30. tammikuuta.
* Tunnista havaitsemasi lintulajit.
* Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan
(näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
* Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle
viimeistään perjantaina 4.2. joko osoitteessa www.pihabongaus.fi tai
postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki.
Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja
havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.


LISÄMATERIAALIA

Valokuvia ja artikkeleita:
http://www.birdlife.fi/tiedotteet/pb.shtml
Tulokset 2010:
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/pihabongaus-tulokset-2010.shtml
Kuntakohtaiset tulokset 2010:
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/kuvat/pb-10/kunnat-2010.pdf
Lajien runsausmuutoksia 2006–2010:
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/pihabongaus-tuloksia610.shtml

Etelä-Savon ensimmäinen viitatiaishavainto sai jatkoa, maakunnan 2. havaittiin Savonlinnassa ja 3. vastikään Mikkelissä. 2000-luvun neljäs havainto pikkukajavasta tehtiin 9. marraskuuta Punkaharjulla. Kangaskiuru rikkoi edelliset myöhäisyysennätykset kirkkaasti sinnittelemällä Kerimäen Kirkkorannassa 14.-26.11., myöhäinen oli myös 21. marraskuuta Ristiinassa havaittu leveäpyrstökihu.

Pikkukajava Punkasalmessa. Kuva Risto Ruuska

Kangaskiuru Kerimäen Kirkkorannssa. Kuva Risto Ruuska

Ilmoita kuukkelihavaintosi Etelä-Savosta Tiira-lintutietopalveluun http://www.tiira.fi/ tai sähköpostilla johannes.hanninen(at)gmail.com.

Jos lähetät tiedot sähköpostilla, laita viestiin tarkka havaintopaikka ja aika. Hyvänä apuna tässä  voi käyttää Kansalaisen Karttapaikkaa kansalaisen.karttapaikka.fi.